Kuulumista ja kehitystä

Pientä tauon poikasta ollut tänne päivittelyjen suhteen. Laiskaksi sitä on tultu ja päivittämiset jääneet taka-alalle. 

Arki rullaa kuitenkin samalla kaavalla. Treenattu on. Syöty ohjeiden mukaisesti ja ei niin ohjeiden mukaisesti. Lomailtu on, levätty on. Ms.fitness-pakettia on nyt kohta puolet takana ja tykätty on. Motivaatiota on välillä jouduttu hakemaan, mutta tällä hetkellä mennään taas lomalusmuilujen jälkeen ohjeiden orjana.

Jalat on ehdottomasti heikoin lihasryhmä tässä kropassa, suhteutettuna tietenkin. Jalkapäivät kuuluvat edelleen inhokkipäiviini, kyykyt inhokkiliikkeisiin. Painin usein epätoivossa treenipainojen suhteen. Tuntuu, ettei jalkaprässiin uskalla ladata lisää painoja ja tankoa ei uskalla kyykätä tarpeeks alas, jos levyjä on normaalia enemmän painona.

Tän päivänen peilipebakuva nosti kuitenkin taas motivaatiota. 

Ylempi kuva on otettu lokakuussa 2013 ja alempi tänään. Kuvien välillä noin 6kk. Muoto takalistossa on muuttunut melkoisesti, etenkin kun rasvaprossat on korkeintaan kolmen prosenttiyksikön luokkaa kuvien välissä. Lihasta on siis tullut lisää and I like it! Ja työ ei ole ollut turhaa!

Ehkä myös pientä sävyeroa ihon värissä myös havaittavissa. Tule pian kesä ja rusketus!

Takapakkia

Hyi mua hyi! 

Viikonloppuna tuli otettua takapakkia ja hävettää ihan tulla asia myöntämään. 

Perjantaina poikaset oli yöhoidossa ja me päästiin pitkästä aikaa kahdestaan syömään. Dieetistä lipsuminen nro1, josta en kyllä kokenut huonoa omaatuntoa, kunnes päätettiin, että skipataan jälkkärit ja haetaan vähän irtsareita kotiin protskusipsien seuraksi. Pysyin kuin pysyinkin maltillisena määrän kanssa. Silti, lipsuminen nro 2.

Koitti lauantai ja kaikki meni hienosti aamusalin kera siihen asti, kunnes vierailtiin miehen siskon luona. Synttäreiden kunniaksi pöydällä komeili kilo irtsareita. Itsekuri petti ja nappasin noin kymmenen. Lipsuminen nro3. No, kuinka ollakkaan, karkit pakattiin meille (lue: esikoiselle) matkaevääksi, joka nukahti ennen kuin oltiin pihasta startattu. Lipsuminen nro4. Käsi eksyi karkkipussiin kerta toisensa jälkeen. Argh.

Hän todistettavasti kuitenkin vieraili salilla lauantaina.

Tuli sunnuntai. Mentiin syömään miehen vanhemmille. Ruuan jälkeen pöydälle nostettiin karkkikulho, jossa Fazerin sinisiä konvehteja. Auts. Käsi kävi taas. Lipsuminen nro 5. Iltapäiväksi menin tekemään tapporeisitreenin salille vimppaa kertaa vanhalla ohjelmalla. Kurvasin kotiin kaupan kautta ja pirulaut, irtsarit oli tarjouksessa. Ostin pikkupussin illaksi. Lipsuminen nro 6. 

Nyt karkkipussit huutaa tyhjyyttään roskiksessa ja mä huudan tahdon lujuuden puuttumista pääkopassani. Mun äärimmäinen heikkous on karkit. Kaikenmaailman sipseistä, leivoksista ja muista herkuista mun on helppo kieltäytyä, mutta karkit on sitä pahinta itseään.

Ei lipsumiset nyt maailman pahimpia ja vakavimpia olleet (edes määrällisesti) mutta periaatteista lipsuminen laittaa hakkaamaan päätä seinään. Vaikkakin iloitsen siitä, että nämä herkut oli juuri niitä itselleni tärkeimpiä. Etten sortunut mihinkään "turhaan" kakkupalaseen, jolle muutenkin on helppoa sanoa ei. Tämä viikko eletään siis tiukasti! Ens viikonloppuna en tule taatusti pistämään mitään ylimääräistä suuhuni. 

Aloitin tänään uudella ruokavaliolla ja uuden saliohjelman kanssa. Päivitykset tulivat jo vajaa kaksi viikkoa sitten, mutta koska mulla oli mennyt viikko sairastaessa ja viikko Ylläksellä, päätin lykätä aloitusta vähän. Ruokavaliosta on nipistetty 200kcal pois ja jo aamupuuron jälkeen jäi olo, että tässäkö tää oli, kun tavallisesta annoksesta puuttui toinen 100g raejuustoa ja banaani. Nyyh. Eli pientä välikiristystä, hyvin hyvin pientä vielä. 

Yhteistreenit Helsingissä

Lauantaina koitti ensimmäiset Ms. Fitness 2 - Etelän ryhmän yhteistreenit. Odotin päivää jo pitkästi ennen ja yhteiskyydit sovimme kolmen muun naisen kanssa tältä seudulta. Matka sujuikin siksi todella nopeasti ja kivasti. Turinaa riitti meno- sekä paluumatkalle ja näihin neitosiin oli todella ihana tutustua. Sovimme pitävämme omat yhteistreenit jossain kohtaa, kun saamme aikataulut natsaamaan. 

Helsingissä ensimmäiseksi huolen aiheeksi koitui parkkipaikan metsästäminen. Ei ihan niin helppo juttu, kuin voisi ennalta kuvitella. 10 minsan kävelymatkan päästä löytyi kuin löytyikin ruutu ja ehdittiin pelipaikalle vielä ajoissa. Ensimmäisenä oli halukkaille vuorossa Inbody-mittaukset. Viime mittauksesta oli ehtinyt kulua 4kk, kun kävin lokakuussa taannoisen Bodycampin Profitness-valmennuspaketin jälkeen mittauttamassa itseni. Tulokset oli todella paljon samanlaiset kuin tuolloin. Ainoastaan jalat olivat saaneet lisää lihasta, ylävartalon lihaskasvu oli tyssännyt. Rasvaa olin onneksi saanut lisää. Lokakuun prosentti oli 11,6 ja nyt 16,6. Oikea suunta ja tähän rasvamäärään todella todella tyytyväinen! Kroppa toimii paremmin kaikin puolin kuin viime vuoden puolella. Hieman ehkä olin kuitenkin kokonaisuuteen pettynyt. Salilla on kuitenkin myös tämä neljä kuukautta treenattu, omasta mielestä kovaakin. Mutta toki myönnän, että "omilla ohjelmilla" ja laiskasti painomääriä ylösnostelleena, ei voi odottaa suurta kehitystä tapahtuneen, etenkään näin lyhyessä ajassa. Tämä mittaus oli hyvä potku peräsimeen. Nyt on ainakin kaikki oikeat eväät taskussa (oikea ruokavalio ja etenkin se saliohjelma!) joten kehitystä odotan seuraavien kuukausien aikana todella tapahtuvan! Nyt täytyy vaan oikeesti alkaa latoa niitä isompia rautoja tankoihin!!

Pian siirryttiinkin sitten Alonan pose- ja korkkarikävelyopastukseen. Kävelen äärimmäisen vähän koroilla, ihan jo siksi, etten ole koskaan opetellut kunnon tekniikkaa siihen ja koska pituuttakin löytyy omasta takaa tuo 176cm. Vaikken kisoista unelmoikaan tai niihin tähtää, niin lavaesiintymisestä oli todella mielenkiintoista kuulla lisää ja body fitness-poseerausasento oli hauska kokeilla. Lavalle haluaville ja siellä jo olleille nostan todella hattua taas entistä korkeammalle!

 

Posetreenin jälkeen päästiin sitten itse treenin kimppuun. Crossfitbasementin kaks tosi mukavaa tyyppiä oli ensin kertomassa crossfitistä yleensä ja lämmittelyjen jälkeen päästiin sitten painojen kimppuun. Ensin tsekkailtiin maastavedon asentoa ja tekniikkaa huolella kuntoon, jonka jälkeen jakaannuttiin kolmen ryhmiin. Ryhmän kanssa otettiin tanko ja alettiin tekemään viiden sarjaa, kukin vuorotellen. Kotvasen kuluttua, päätettiin kokeilla maximinostoja (valmentajien innostuksesta). Meidän kolmen tiimistä Janna kiskaisi ekana helpon näköisesti oman uuden ennätyksensä 115kg (!!!). Me pyöriteltiin painoja toisen tiimiläisen kanssa vähän aikaa ja päätettiin kokeilla satasta. Tiukkaa se teki, mutta nousi kuitenkin! Ja wau, mikä fiilis tästä jäi! Mä oon treenannut mavea toooodella vähän. Siis todella vähän. Kyseinen liike kuului vielä pari kuukautta sitten inhokkeihini, koska sain siitä selkäni aina (väärällä tavalla) todella kipeäksi, mutta tovi sitten sain mieheni seuraksi salille opettamaan remmit ja tsekkaamaan tekniikan. Sittemmin olen sarjoja tehnyt 60 kilolla, eli tämä satanen tuli ihan puskista. 

Ja jätti kyllä semmoisen tsempin päälle, että tätä alan treenaamaan tavoitteellisesti. 

Lopputreeni vedettiin sitten tabataa. Pareittain maastavetoa ja burbeita, kumpaakin vuorotellen. Töitä 20sek ja taukoa 10sek. 16 rundia yhteensä, rankkaa oli ja hiki tuli! Huh. Mut ihan sairaan kivaa!

 

Kokonaisuudessaan ihan todella mukava päivä. Ihania tyttöjä ryhmä täynnä sekä todella mukavat ja tsemppaavat valmentajat! 

Erityiskiitokset välitän matkaseurueemme neitosille. 

Innolla odotan seuraavaa tapaamistamme kuukauden päähän. Kiitos ja kummarrus!

Kuva: Bodycamp

Burbee Challenge

Pari viikkoa sitten Ms. fitness - ryhmässä julkaistiin kaksi kilpailua. 

Toinen oli 5000m soutu ja toinen 150xburbeet, molemmat aikaa vastaan. Päätin siltä seisomalta ottaa osaa molempiin, vaikka olimme samalla viikolla lähdössä viikoksi Ylläkselle. Parantelin ekan viikon flunssaani ja toisen viikon olimmekin sitten Ylläksellä. Olin päättänyt, että kun kotiudumme reissusta, käyn repäisemässä salilla tuon viiden kilsan soudun ja burbeet hoidan kotona, mutta kas kummaa. Flunssa jatkui vielä pahempana kotiin tullessa, eikä salille edelleenkään ole asiaa näillä keuhkoilla. Soutu sai jäädä, mutta burbeisiin oli niin kova hinku kokeilla aika, että uhmasin yskääni ja ryhdyin hommaan.

Eilen päivällä saatuani kuopuksen päiväunille ja vanhemman omaan huoneeseen leikkimään, kytkin kameran päälle. Ilmeisesti hengistymisestäni hämmästyneenä, esikoinen tuli pariin otteeseen katsomaan olkkariin, mitä kummaa äiti puuhaa. Toisella kertaa esitteli dublolentsikkaansa ja toisella vaan pällisteli vieressä. 

Tauotin burbeet tekemällä ensin 30, sitten kympin pätkissä sataan asti. Sen jälkeen 25, 10 ja 15. Videolta illalla sitten tarkistimme miehen kanssa, että hyppyjä tulikin tehtyä yhteensä 155. Eli alkuperäisaikaani 13:09 lyhennettiin 12:49, jonka kohdalla tein sadannen viidenkymmenennen (sanahirviö!) hyppyni. Viimeisiä viittä oli tuskallista katsoa videolta tietäen, että ne oli täysin ylimääräisiä. :D 

Suorituksesta jäi mahtava fiilis. Moinen määrä burbeita ei todellakaan ollut niin paha, kuin olin alkuun kuvitellut. Gritin HIIT-tunnilla noita on tehty melko paljonkin ja etukäteen laskeskelin tavoiteaikaa, jonka laskin itselleni 15 minuuttiin. Alitin ajan ja olen siitä äärimmäisen tyytyväinen. Ja etenkin tällä yskällä. No, voitte kuvitella, miltä kurkussa tuntui tämän puuhan jälkeen. 

Kun saan lenssuni kunnolla paranneltua, aion ehdottomasti kokeilla saman määrän uudelleen. Tällä kertaa haluan virallisen laskijan viereeni. En ihmettele yhtään, että laskut menivät sekaisin. Huomasin ensimmäisen kymmenen aikana jo ajatuksen herpaantuneen miettimään liikkeiden puhtautta ja omaa fiilistä. Vaati äärimmäistä keskittymistä.

Parasta oli kuitenkin videon teon jälkitila, kun katseltiin äipän ähkimistä videolta pojan kanssa. Hän halusi tehdä myös oman jumppavideonsa. 

Käski laittaa kameran päälle, passitti mut omaan huoneeseensa ja tällä välin meni paristi matolle makaamaan, täysin samoin kuin burbeen punnerruksessa. Yhden videon halusi tehdä, niin, että kuvasin ja tsemppasin vieressä. Poika juoksi mattoa ympäri (puuskuttaen samalla tavalla kuin minä) ja kehui, että on kyllä tosi nopea! 

Sairastelun sietämätön kierre

Uskomatonta tuuria, en voi muuta sanoa.

Me ollaan käytännössä katsoen oltu koko alkvuosi sairaana. Joku on aina ollut vähintään pienessä lenssussa, jonka joku toinen on sit napannut itselleen. Mulla tulee muutaman päivän päästä kolme viikkoa täyteen yskää, joka ei tunnu talttuvan sitten millään. 

Ylläksen reissusta napattiin ah, niin ihana vatsatauti tuliaisiksi. Mies sairastui paikan päällä ja kolme meistä sopivasti 15 tunnin kotimatkalle. Kohtalon ivaa? No, kivaa ei ainakaan. Matka oli takapenkkiläisten kanssa ajoittain yhtä tuskaa, mutta tulipahan tehtyä ja kotona olo maistuu taas tuhannen verran kivemmalta!

No, muutoin reissu oli todella onnistunut. Pääsin laskemaan joka päivä, ulkoiltiin p-a-l-j-o-n lasten kanssa, käytiin uimassa, katsottiin olympialaisia ja kerran kävin jopa juoksemassa. Eli aerobisista tuli ainakin huolehdittua viikon aikana.  Ruokavaliosta lipsuin sitten senkin edestä. Paristi syötiin ulkona ja kotimatkalla ostin täysin oikeutetusti (lohtu)sairasherkuksi karkkipussin huoltsikalta, joka ei maistunut edes kovin hyvältä kipeänä.

Sunnuntaiaamu valkeni kotona täysin eri ihmisenä. Väsymys oli talttunut reilun 9h unilla. Vatsajylläys oli tiessään ja pelkkä yskä enää tilalla. Erävoitto sekin. Kaikkea ei voi saada kerralla. Sunnuntaipäivän toimin kuin pienen kylän virtapattereilla. Hyvää oloa arvostaa kummasti, kun on edellisenä päivänä käynyt pohjalla. 

Viimeisen parin viikon aikana olen päässyt kahdesti salille. Eli perästä tullaan, mutta kun täältä sairastuvasta taas ponnistetaan, niin sit vedetään täysillä. Erityisesti ensi lauantaita odotan kuin kuuta nousevaa. Silloin on MSF2-ryhmän eka tapaaminen Helsingissä. Eli mielummin himmailen vielä alkuviikon, että viikonloppuna olen sitten täydessä iskussa.

Revitalash

Lokakuun puolessa välissä aloin käyttää suosituksesta Revitalash Advanced - ripsiseerumia.

Parin käyttäjän suosituksesta tiesin, että tuloksia tulee. Ripset sekä pitenevät, että tuuheutuvat. Käyttäjästä riippuen n. 2-4 kuukaudessa. Omat ripseni ovat aina olleet todella lyhyet ja harvat ja siksi  haaveilin pitkään ripsienpidennyksistä.  Revitalash ripsiseerumia levitetään joka ilta ennen nukkumaan menoa. Seerumi on kallis, mutta riittää kyllä pitkään. Etenkin kun toivottujen tulosten jälkeen ylläpitoon riittää, että seerumia levittää noin joka toinen päivä. 

Parin kuukauden jälkeen oloni oli vähän huijattu. Ehkä tää ei toimikaan mulla. Ripset olivat kyllä pidentyneet, muttei mitenkään merkittävästi.
Nyt olen käyttänyt seerumia parin viikon päästä tuon neljä kuukautta. Ripsien taivuttimen käytön jätin kuukausi sitten ja pituutta on tullut reippaasti lisää. Itse suunnittelin otattaa kestovärjäyksen räpsyttimiin, viimeistään kesäksi. Olen ripsiin todella tyytyväinen. Näyttävyyttä on paljon enemmän ja toisin kuin ennen, ripset erottuvat jopa ilman ripsiväriä.

Alta löytyy ennen ja jälkeen - kuvat. Kuvien oton välillä 3kk.
Eikä varmaan tarvitse erillisiä kuvatekstejä, kummat on jälkimmäiset kuvat.

 

  

Kotitreeniä lasten kanssa

Vatsalihaksia treenaan ylivoimaisesti eniten kotioloissa. 

En kovin usein, mutta usein niinä päivinä, kun harmittaa, etten ole päässyt salille. Lievittää edes jossain määrin tunnon tuskia ;)

Tänään treenattiin iltapäivällä poikien päiväunien jälkeen yhdessä. Puoltoistavuotias on aina innoissaan kotitreeneissä mukana. Vanhempi leikki vieressä junaradalla, mutta suostui yksiin yhteiskuviin. Pitäis etsiä enempi nimenomaan isompien lasten kanssa tehtäviä liikkeitä. Jos jollain on vinkata jotain hyviä liikkeitä, niin kuulen mielelläni ideoita. Treenaaminen yhdessä on paljon kivempaa plus, että lisäpainot tekee treenaamisesta myös vaihtelevaa ja haastavaa.

 


Rullalla sain tänään menemään enkat 16kpl putkeen. Jes!